Share |

Salzburg 2008

SALZBURG SYYSKUUSSA 2008

salzburg.jpg  

Tuskin olin toipunut Kiinan matkastani kun piti lähteä Salzburgiin. Todellakin piti, sillä se ei kuulunut laisinkaan ohjelmaani.

Eurooppalaiselle Kulttuuri-yhdistykselle ja Finroartille tarjoutui tilaisuus pitää kansainvälinen yhteisnäyttely siellä, ja kun avajaisiin ei ollut lähdössä ketään muuta EKY:n halli-tuksen jäsentä, minun puheenjohtajana oli otettava taakka kannettavakseni.

Ei niin, etteikö sitä aina Salzburgiin mielellään menisi, mutta kun minun olisi pitänyt olla saman aikaisesti avautuvassa EKY:n Mika Waltari –juhlavuoden näyttelyn Kaipuu Niilille avajaisissa Helsingissä, niin yhteensattuma oli todella harmillinen. Kun matka lisäksi tuli yllättäen, se sekoitti myös matkabudjetin. Yllättäen siinä mielessä, että alun alkaen sinne oli ollut muitakin lähtijöitä, joille sitten ilmeni esteitä.

Näyttelyyn osallistui 16 EKY:n taiteilijaa ja Finroart-osapuoli oli kutsunut mukaan neljä romanialaista ja neljä turkkilaista. Kun Helsingissä oli esillä vain neljän töitä niin vaaka painui Salzburgin puolelle. 

Perjantai 5.9.

Alkusyksy on ollut viileätä ja sateista. Sellaisena valkeni lähtöpäiväkin. Päi-vän Aamulehdessä on kaksi mielipidekirjoitustani ja Nykypäivässä uutinen Pekingin matkastani.
Rauni lähtee saattamaan. Hyvinkäällä otamme mukaamme Eira Viertoman ja lentoase-malla tapaamme Aila Koiviston. Juomme Raunin kanssa kahvit ja sitten me matka-laiset pitkään norjalaisjonoon, jonka puoliväliin onnistuimme hiukan sopimatto-masti tunkeutumaan nyökkäillen anteeksipyydellen sinne tänne, pardon, förlåt.
Lähtöselvitystiskillä viivytys – varaustani ei löydykään! Kuitenkin olen jo helmikuussa ostanut lipun netistä, mutta nyt kerrotaan, ettei nimeä löydy! Aila ja Eira ilmoittavat heti, etteivät hekään lähde jos en minä. Mikäs nyt eteen?
Virkailija neuvoo Blue1:n tiskille, jossa selitetään, että rahat eivät ole tulleet perille ja jos aikoo lähteä, on ostettava uusi lippu. Pakkohan se on tässä tilanteessa. Itse voisin olla lähtemättäkin, mutta kun on EKY:n avajaiset ja lisäksi minua tarvitaan tulkkina Eiralle ja Ailalle, jotka eivät puhu saksaa sen paremmin kuin englantiakaan. Helmikuussa lipun hinta oli 288, nyt se on 694, on siinä eläkeläiselle pitkä penni yllättävänä menoeränä. Ja kaiken lisäksi jatkolento Wienistä Salzburgiin on täynnä ja on otettava myöhempi lento.
Kirjoitan rouville saksaksi ohjeet taksia ja hotellia varten, jotta selviävät alkuun Salzburgissa. No niin, sitten vihdoin lentokoneeseen ja siellä aterian kimppuun. Epäonni jatkuu. Lyhyet ja paksut makaronin palat ovat kuin kumia ja kuinka ollakaan, yksi singahtaa ketsuppeineen vaalealle paidalleni!
Lentoemäntä pelastaa tilanteen ja tuo minulle kaksi pientä lappusta. Ensimmäisellä hangataan tahraa, jälkimmäisellä viimeistellään, ja kas kummaa, tahra katoaa lähes olemattomiin.

Wien. Kone on kaiken lisäksi niin paljon myöhässä, että mm. Salzburgiin jatkavat otetaan heti erilleen ja viedään suoraan koneeseen, joten Aila ja Eira säästyvät suurella lentoasemalla harhailulta.
Mutta minä joudun odottamaan yli neljä tuntia, vetelehtimään. Istun penkille ja kaivan kännykän esille, täytyyhän Raunille ilmoittaa aikataulumuutos. Taskusta putoaa kolikko ja kierii pitkin lattiaa. Haen sen ja tuumin samalla, että on kai parempi mennä ulos soittamaan eikä yrittää täältä kellarista. Ja semmoista se sitten on kun on vanha! Unohdan kännykän penkille. Kun huomaan asian, en enää löydä sitä, teen katoamisilmoituksen, olen ihmeissäni, ja ostan vanhan Ericssonin tilalle uuden Nokian prepaid-liittymällä. Kaikkea sitä sattuukin! Lisäksi huomaan unohtaneeni valokuvauskoneen kotiin, mutta en sentään osta uutta kameraa ...

Jotain positiivistakin. Mehän olemme Raunin kanssa Brunetti-faneja eli luemme Donna Leonin kirjoja. Taas on yksi uusi ilmestynyt, ostan sen saksankielisen version ja alan oitis lukea.
Lähtöportille hyvissä ajoin. Boarding-valo alkaa vilkkua 20.50 niin kuin pitääkin, mutta virkailijoita ei näy. Kello tulee 21, 21.05, 21.10, go to gate vilk-kuu, puhelimet pirisevät, mutta henkilökunta missä lie. Lopulta yksi matkustaja hakee jostakin virkailijan ja pääsemme koneeseen. Onko tämä tyypillistä Austrian Airlinesille vai tulee palvelukulttuuri Blue1:n taholta, jonka nimissä lento on?
Lopulta Salzburgissa, taksiin, hotelliin ja nukkumaan.

Lauantai 6.9.

Tämä hotelli Neutor sijaitsee samannimisen kadun varrella aivan Salzburgin vanhankaupungin kupeessa, vain tunnelin päässä pääkatu Getreidegassen yläpäästä. Tavanomainen kolmen tähden hotelli, mutta aamiainen täkäläiseen tapaan erinomaisen runsas.

Tapaan rouvat. Lähdemme kävelylle, etsimme saman kadun varrella muutaman kort-telin päässä olevan galleriamme. Palaamme sinne kymmeneksi, sovittuna aikana, ja tapaamme miellyttävän galleristimme, Frau Sebnem Basimi Holzerin ja hänen assistenttinsa. Katselemme seiniä, annan esitteitämme, EKY:n viiri laitetaan ikku-naan. Eira suunnittelee ripustusta, mutta lopulta päätetään, että annetaan gal-leristin apulaisineen hoitaa se; Frau on hyvin määrätietoinen.
Opastan Ailan ja Eiran Getreidegasselle. Sää on jo nyt aamupäivällä läkähdyttä-vän kuuma, jossakin on mittari, +32º, ja kapean kadun hehkuva asvaltti ja tungos saavat ilman tuntumaan vieläkin kuumemmalta. Rouvat jäävät seikkailemaan itsek-seen kun lähden haeskelemaan lyhythihaisia kevyitä paitoja. Internetin säätiedo-tus oli luvannut sadekuuroja ja noin +16º ja olin varautunut sellaisin asustein.
Mutta kas, ensimmäinen liike johon poikkean, lyhythihaiset loppuneet! Onneksi seuraavassa niitä sentään on.

Lounasaika ja tunnettu Blaue Gans on kohdalla. Siis sinne. Ohjataan terassille auringonvarjojen siimekseen. Pöydillä valkoiset liinat, tarjoilijat mustavalkoisissa. Alkuruokana oikein hyvää raviolia mit Steinpilzen, pääruokana paikallisen maalaistavan mukaan paistettua ankanmaksaa. Ei siis ranskalaisittain lihotettua, vaan ihan tavallista. Hyvää, ja tarjotaan couscousin kanssa. Lasi punaviiniä.
Miten ollakaan, eksyn Vuittonille. Kysyn heidän Reiseführer-sarjaansa, ja onhan se, mutta vain ranskaksi ja englanniksi, joten en ota, mutta ostan yhden miesten laukun, jota tarvitsen varsinkin lentomatkojen lisävarusteena, jos asian haluaa näin muotoilla.
Palaan hotellille. Juuri ennen tunnelia on 1890-perustettu Niemetzin konditoria.
Kaunis sisustuskin taitaa olla samalta vuodelta? Otan kaakaon kermavaahdon kera verratakseni sitä Venetsian Florianin vastaavaan, ja kyllähän tämä häviää aika selvästi, vaikka hyvää onkin. Pieni leivos sitä vastoin on erinomainen.
Pidän pienen siestan. Katselen formuloita, soitan Raunille. – Kävelyä, ja alku-illasta istun hotellin terassilla juttelemassa matkaseurani kanssa. Yksi olut ja nukkumaan jo puoli kymmeneltä.

Sunnuntai 7.9.

Aamusoitto kotiin. Opastan rouvat linnan suuntaan ja kävelen sitten itsekseni torin sivua ja ihailen Goldener Hirschin asiakaspaikoille pysäköityjä autoja: on Sveitsissä rekisteröity tummanvihreä Bentley, Englannista tullut harvinainen Aston Martin Lagonda, musta Mercedes 500, jossa keltainen nahkasisustus, muutama iso Audi, pieni Porsche.
Pitkän kävelyn jälkeen käyn vaihtamassa paitaa ja otan pikkutakin päälleni, koska menen nyt Goldener Hirschiin sunnuntailounaalle. Varsin hieno paikka, ra-kennus on vuodelta 1407. Vastaanotto arvokas vanhojen kaariholvien alla. Ensin martini, ihan hyvä. Kevyet kala-alkupalat hors-d´oeuvres, pääruokana useita suu-ria lampaankyljyksiä pekonilla sidottujen vihreiden papujen kera; isoja meheviä kyljyksiä. Nam. Espresso riitti jälkiruoaksi.
Alkaa sataa, onneksi on sateenvarjo mukana. Sataakin aika rankasti kun vetäydyin huoneeseeni katsomaan formuloita. Viimeiset kierrokset olivat mitä olivat: ensin jännittäviä, sitten kiihdyttäviä ja lopuksi tosi surkeita. Hamilton maalissa ykkösenä. Räikkönen romun keskellä suojamuurin vieressä.

Neljäksi menemme kaikki galleriaan odottamaan avajaisia ja juttelemaan galleristin, hänen tyttärensä ja avustajansa ja parin vieraan kanssa. Katsomme näyttelyn, olemme tyytyväisiä. Eira on oikein innoissaan ja kehuu kovasti galleristia ja ripustusta eri ratkaisuineen.
Väkeä alkaa pikku hiljaa kertyä paikalle ja klo 18 galleria on täynnä vieraita. Pekingissä tapaamani saksalainen Hertha Miessner on tullut ystävättärensä kanssa Münchenistä junalla varta vasten avajaisiin. Salzburgin suomalaisten puheenjohtaja Alexandra Paulomo on paikalla ja useita muitakin suomalaisia sekä muutama turkkilainen.
Vartin yli 18 galleristi pitää lyhyen tervehdyspuheen englanniksi ja minä täy-dennän sitä saksalaisella puheellani, ja sitten alkaa iloinen avajaishälinä. Tarjolla on virvokkeita, puna- ja valkoviiniä sekä pieniä suolaisia ja makeita.
Joukossa on myös nuori venäläinen nainen, joka opiskelee Salzburgin yliopistos-sa. Hän kertoo olevansa Krimiltä, mihin totesin sen olevan nykyisin Ukrainaa, mihin tyttö kumma kyllä tokaisee: samaa Venäjäähän me kaikki olemme! Valko-Venäjä, Ukraina ja muut, yhtä suurta Venäjää ... taitaa olla Putinin hengen-heimolaisia?
Kahdeksaan mennessä kaikki on ohi. Kävelemme edelleen jatkuvassa sateessa hotelliin ja istahdamme baariin. Eira jää konjakkinsa ääreen Ailan seuraan kun minä yhden oluen jälkeen poistun huoneeseeni ja soitan Raunille

Maanantai 8.9.

Tihkunharmaa aamu, usva kieppuu kukkuloiden yllä. Lueskelen Donna Leonia puoli kymmeneen saakka, sitten lähden pitkälle kävelylle. Takaisin tullessani poikkean taas Niemetzillä leivoskahvilla. Paikka voittaa kevyesti Kluuvikadun Fazerin niin intiimiydessään kuin leivosvalikoimallaankin.
Käväisen edestakaisin galleriassa ja sieltä palatessani poikkean lounaalle matkan varrella olevaan italialaisravintola Nabuccoon. Siellä saan runsaan ja raikkaan salaatin sekä spaghetti alla carbonaran vähän yli kympillä. Aterian jälkeen vielä pitkähkö ruoansulatuskävely samalla kun etsiskelen sopivia kuppeja ranskalaista sipulikeittoa varten löytämättä niitä.
Myöhäinen siesta Brunettin seurassa. Sen jälkeen käyn vielä torilla ja ostan rasian puutarhavadelmia. Illalla istumme taas kolmisin hotellin terassilla jonkin aikaa ja seuraamme paikallista elämää. Rauni soittaa illalla ja kertoo Helsingin Kaipuu Niilille –näyttelyn avajaisten menneen oikein hyvin

Tiistai 9.9.

Viileän raikas aamu. Täytyy vielä palata tämän hotellin aamiaispöytään. Ei tosin yhtä ylenpalttinen kuin Pekingissä oli, mutta kaikkea tarvittavaa runsain mitoin ja mm. tumma leipä aivan poikkeuksellisen hyvää.
Olemme rouvien kanssa kaupunkikierroksella. Eroan heistä tuomiokirkon luona kun he jäävät tapaamaan katutaiteilijoita ja minä pistäydyn ihailemassa duomon suu-renmoisuutta. Mahtavaa barokkia. Upeat kattomaalaukset.
Paahtavassa helteessä palaan hotelliin, maksan laskuni, tilaan herätykset ja taksit huomisaamuksi ja käyn hyvästelemässä galleristimme. Oikein myönteinen tuttavuus. Käväisen hakemassa Niemetziltä leivoksia tuliaisiksi.
Pieni siesta, sen jälkeen suuri pakkaaminen, iltaolut terassilla, soitto Raunil-le ja ajoissa nukkumaan. Huomenna pääsee taas kotiin.

Keskiviikko 10.9.

Herään viideltä. Aamutoimet rauhallisesti. Taksit tulevat täsmällisesti 6.50 ja kymmenessä minuutissa olemme Salzburgin pienellä ja hiljaisella lentoasemalla. Koneenvaihto taas Wienissä ja sitten aikataulun mukaan klo 14 Helsingissä. Rauni on vastassa, hyvästelemme Ailan, viemme Eiran Hyvinkäälle ja sitten kotia kohti.
Päivän päätteeksi ehdin vielä lukea postini, osan lehdistä, tuulettaa vaatteet ja selvittää sähköpostiasioita. Muuten oli hyvä matka, mutta kaksi harmillista tapahtumaa aiheutti paljon lisäkuluja. Puhelimen katoaminen ja uuden ostaminen sekä ennen muuta uuden lentolipun ostaminen hiukan yli 400 euroa kalliimpaan hintaan kuin mitä talvella ostettu lippu olisi maksanut, jos osto olisi onnistunut. Jokohan pitäisi hakeutua itsensä holhoojaksi? 

                                 *     *     *

12.9.2008 PT