Share |

Eky:n syysmatka 2009 Venetsiaan

VENETSIA TOISEN KERRAN 2009   -   EKY:n SYYSMATKA

venetsia_2009.jpg  

Tuleepa matkoja tälle kesäkaudelle! Kesäkuussa Venetsiassa, heinäkuussa Malesiassa ja nyt syyskuussa taas Venetsiaan. Kysymyksessä on Eurooppalaisen Kulttuuriyhdistyksen jäsenmatka ja saimme kokoon 17 kiinnostunutta, joista osa tosin ei ole jäseniä, mutta mukavia ihmisiä kuitenkin.

Malesian matkan jälkeisistä tapahtumista huomattavin on ehkä se, että sain vihdoin Kiinasta Pekingin olympialaisten taidetapahtuman kultamitalin ja näyttelyn katalogit, jälkimmäiset upeat kuvateokset peräti kaksin kappalein. Yksi katalogi on kokonaista viisi kirjaa.

Matkoihin ehkä liittyy sekin, että pari viikkoa Penangista paluun jälkeen sain lievän laskimohäiriön. Onneksi ei sentään tulppaa. Sain samalla ensi käden kokemukset nykyisestä systeemistä Tampereen keskussairaalassa.

Terveyskeskuslääkärin lähetteellä – määräys oli, lähdettävä heti – Rauni vei minut Tampereelle päivystykseen. Sisälle kirjautuminen sujui suhteellisen vaivattomasti ja odotusaika oli kohtuullinen. Mutta sitten alkoikin todellinen odottelu.

Tulin sairaalaan vähän ennen klo 16. Vastaanoton jälkeen hoitaja haki varsinaisiin ensiavun tiloihin. Henkilötiedot kolmannen kerran. Odottelua. Pitkää odottelua.


Ilmestyy kaksi kandia, jotka haastattelevat perusteellisesti ja tekevät joitakin fyysisiä kokeita kuten isonvarpaan puristelua, polveen lyömistä ja sen sellaista. Joku ottaa muutaman verikokeen.
Sitten alkaa taas tuntikausien odotus. Kun äkkilähdön tiimellyksessä ehdin ottaa vain banaanin mukaani, alkoi tulla nälkäkin. Mutta koko ensiavun puolella ei ole edes automaatteja kahviosta puhumattakaan, ja sairaalan kahvila jo kiinni. Päätä alkaa särkeä. Ja kymmenen jälkeen jo nukuttaakin. Vihdoin 23.50 pääsen ultaääni-tutkimukseen, joka kestää muutaman minuutin.
Ja taas odotellaan. Menee peräti puolitoista tuntia, ennen kuin pääsen pois ja kotona olen klo 02. Kaikkiaan siis kymmenen tunnin sairaalareissu verikokeiden ja ultraäänen takia. Kyllä täytyy sanoa, että systeemissä on paljon korjattavaa.
Toukokuussa meillä ohjelmanteossa käynyt TV1:n Tuomas Enbuske ilmoitti, että ohjelma esitetään 15.11. Saapa sitten nähdä.
Elokuussa jouduin käyttämään paljon aikaa Olympic Fine Arts Association OFAA:n asioihin. Valmistelemme – tai oikeastaan vasta suunnittelemme – suurta näyttelyä Sarajevoon, entiseen talviolympialaiskaupunkiin. Lisäksi olen käynyt kirjeen-vaihtoa kansainvälisen olympiakomitean kanssa, kun ilman heidän lupaansa nimessä ei saisi olla olympic -sanaa. - Lisäksi on tarjottu edullista matkaa Shanghain maailmannäyttelyyn EXPO 2010, jonka yhteydessä olisi näyttely Shanghain yliopiston tiloissa.
Yhdessä varapuheenjohtaja Khalid Mahmoodin kanssa allekirjoitimme laatimani kirjeen, jossa perustellaan sitä miksi meidän pitäisi saada käyttää yhdistyksen nykyistä nimeä. No, perästä kuuluu ja katsotaan. Olemme kyllä valmiit vaihtamaan nimeä, jos niin käy.
Venetsian matka aiheutti sähköpostien vaihtoa viime päiviin saakka. Mutta nyt sitten alamme olla valmiit lähtemään.

Perjantai 11.9.
Olemme yötä totuttuun tapaan Gatewayssa. Lähtöportilla tapaamme matkaseuramme. Venetsiaan saavumme 10 minuuttia aikataulusta edellä. Opas Anneli Koskinen-Favretto on vastassa. Jonotamme Hellovenezian tiskiltä Venice cardimme ja sitten vesiteitse Venetsiaan. Pitkä kierros kaupungin ympäri.
Majoitumme kahteen hotelliin, me ja neljä muuta Belle Epoqueen ja loput Villa Rosaan, kumpikin Lista di Spagnalla. Kun olemme ripustaneet vaatteet kaappiin ja järjestäneet huoneemme, teemme pienen kävelyn kadullamme ja nautimme kevyen turistiaterian jonkin baarin terassilla. Huomautan hotellin portieerille, että kylpyhuoneestamme puuttuu lampetteja. Hän melkein kiihtyy ja sanoo: tehkää kirjallinen valitus niin ne tulevat viidessä vuodessa, jos ette kirjoita, siinä menee kymmenen vuotta!
Menemme Raunin kanssa illalla Harry´s Bariin syömään. Kaikki on niin kuin ennenkin, vastaanotto iloisen ystävällinen, ruoka hyvää mutta tolkuttoman kallista. – Ajamme vaporetolla takaisin ja menemme nukkumaan kymmenen maissa.

Lauantai 12.9.
Opas tulee hakemaan meidät 9.30. Tilattu vene vie meidät Riva degli Schiavonille ja sieltä kävelemme Markuksen torille. Teemme kierroksen basilikassa. Oppaamme selittää perusteellisesti asioita. Jäämme Raunin kanssa joukosta 12.30 kun muut lähtevät Merceriaa pitkin Rialtoon. Myös Lindholmit katsovat aiheelliseksi nauttia virvokkeita auringon paahtaessa pilvettömältä taivaalta ja he jäävät istumaan vanhan rahakamarin edustalle.
Syömme Raunin kanssa pastaa yhdessä Frezzerian turistipaikassa ja käveltyämme jonkin aikaa menemme siestalle. Illalla meillä on seurueemme yhteinen illallinen ravintola Povoledon terassilla. Olemme kahdessa pöydässä, lihansyöjät ja kalaruoan valinneet omissaan. Kaikki sujuu oikein mukavasti ja lopuksi, kun meitä on enää kourallinen paikalla, Rauni tarjoaa grapat kaikille.

Sunnuntai 13.9.
Retkipäivä, kaunis ilma suosii. Opas hakee meidät jo kahdeksalta. Lähdemme P.le Romalta tilausbussilla. Runsaan tunnin ajon jälkeen tulemme Andrea Palladion suunnittelemaan muhkeaan Villa Emoon. Se on ollut vielä pari vuotta sitten yksityisomistuksessa, mutta on nyt paikallisen pankin hallussa.
Täällä meillä on mukana myös italialainen opas, joka kertoo sisustuksen yksi-tyiskohdista ja elämästä villassa ennen ja nyt. Matka jatkuu Maserin kylään Villa Barbaroon. Täällä Veronesen freskot ovat huomattavin nähtävyys. Tämä villa on edelleen yksityisomistuksessa, kuusikymppinen kreivitär asustelee yleisöltä suljetulla puolella kolmekymppisen miesystävänsä kanssa.
Yhden maissa tulemme Bassano del Grappan kylään. Lounastamme Al Ponte del Bassano–nimisessä ravintolassa ja hyvin syömmekin. Aterian jälkeen ihastelemme Brenta-joen yli johtavaa katettua puusiltaa. Sillä on lähes 500–vuotinen historia silläkin. Tutustuimme myös grappamyymälöihin ja grappabaariin.
Palaamme hotelleihimme noin viiden paikkeilla, levähdämme hetken ja teemme sitten kävelykierroksen Rialtolta Mercerian kautta Frezzerialle ja takaisin.

Maanantai 14.9.
Sade yllättää ja muuttuu aikamoiseksi ukkoskuuroksi. Menemme lounaalle P.le Roman pysäköintitalon alla sijaitsevaan täpötäyteen kellariravintolaan. Siellä on meluisa hauska tunnelma, on ruokatunnin aika ja hädin tuskin löydämme paikat itsellemme. On pikkuvirka-miehiä, lippispäisiä duunareita, vaporettokuskeja. Rauni ottaa pizzan ja minä pastaa; se siitä lounaasta.
Kun sataa edelleen jäämme huoneeseen lueskelemaan. – Rauni on ollut yhteydessä Venetsia-Mestren soroptimistiklubiin ja hän sekä Mari tapaavat klo 16 hotellin aulassa erään Giancarlan, jonka kanssa lähtevät kävelemään ja jutustelemaan. Campo San Sofian hotelli Ca´Sagredossa he nauttivat kello viiden teen ja ihas-televat juhlakerroksessa Tiepolon maalauksia. Marin tytär Anna on tietysti mukana.
Palattuaan Rauni soittaa minut ulos ja istumme hetken pienellä joukolla yhdessä baarissa. - Heli ja Merja erosivat sopimuksen mukaan joukostamme ja lähtivät jatkamaan lomaa Portugalissa.

Tiistai 15.9.
Tälle päivälle olimme sopineet retken Buranoon, jonne lähdemme yhdessä yhden-toista hengen joukolla. Ensin  sataa, mutta perillä Buranossa paistaa päivä. Rauni ostaa paitapuseron. Myyjätär sanoo muistavansa minut edellisestä kerrasta josta lienee muutama vuosi.
Lounastamme pienessä trattoriassa aivan Buranon kanaalin äärellä. Otamme petti di polloa ja sepä onkin aivan erinomaista, kana on poikkeuksellisen mehevää ja maukasta.
Kahden aikaan palaamme kaupunkiin. Läheltä Rialtoa löydämme minulle kevyet kävelykengät, pehmeä pintanahka, hyvät pohjat.
Raunilla on taas klo 16 soroptimistitapaaminen, nyt mukana ovat Mirja ja Mari sekä Anna. He käyvät eräässä palatsossa katsomassa biennaaliin liittyvää näyt-telyä.
Illalla pistäydymme Villa Rosassa, olimme kuulleet sieltä vähän huonoja uutisia yhden huoneen osalta ja aihetta reklamaatioon onkin. Sitten menemme Povoledoon syömään ja tovin kuluttua Mari ja Annakin ilmestyvät sinne. Heille riitti rapu-koktail, me nautimme ensin prosciuttoa melonin kera ja sitten lampaankyljyksiä.

Keskiviikko 16.9.

Sadetta aamusta iltaan, välillä oikein rankasti. Kävelemme silti Via Novaa Rialtolle. Coinista ostan tweedtakin ja hyvän paidan.
Sateen takia pysyttelemme keskipäivän ja iltapäivän huoneessamme, nautimme vain ostamamme paninot ja oluet. Raunilla ja Elisalla on illalla paikallisten sorop-timistien tapaaminen jo tutuksi tulleen Giancarlan kotona. Muuan Francesca oli rouviamme vastassa Rialton pysäkillä tuntomerkkinä keltainen sateenvarjo. Gian-carla asuu lähellä Rialtoa, talon ylimmässä kerroksessa on tilava huoneisto kattoterasseineen, näkymät Canal Grandelle. Kevyt illallinen ja seurustelua.
Olen sillä aikaa Povoledossa, jossa Lindholmitkin olivat aterioineet. He ovat juuri lähdössä kun tulen. Hyvin tarkeni terassilla, vaikka edelleen satoi, nyt tosin enää tihkua.

Torstai 17.9.
”Sateen jälkeen päivä paistaa” ja niin on nytkin, aivan loistava kesäinen sää.
Teemme pitkän kävelyn alkaen Strada Novalta. Rauni löytää hakemansa kankaan. Kun lähestyimme Merceriaa pitkin San Marcoa, jouduimme kääntymään takaisin sillä acqua alta nousee parhaillaan piazzalle ja vesi lainehtii turistien ihmeeksi ja iloksi. Kierrämme Calle dei Fabbrin kautta Frezzerialle ja sieltä selviämme kuivin jaloin Harry´s Bariin, jossa nautimme vain bellinit. Tarjoilija kertoo, ettei Venetsiassa oli vuosikausiin satanut niin kuin eilen.
Menemme lounaalle Antico Martiniin. Kas vain, terassi, joka kesäkuussa käydes-säni oli aina täynnä, on nyt melkein tyhjä. Tilaamme prosciutto San Daniele con melone, se on kyllä hyvää, mutta kana ei vedä vertoja Buranon pollolle. Minun currykanani menettelee, mutta Raunin annos on aivan surkea. Pitkä miinus koko paikalle, jossa henkilökuntakin näkyy vaihtuneen.
Rialtolta kakkosella hotelliin ja hiljakseen pakkaamaan huomista varten.

Perjantai 18.9.
Aamulla pieni sekaannus, kun koko joukkomme kokoontuu kahdeksaksi odottamaan opasta eikä häntä kuulu, ei näy. Lopulta soitamme ja Anneli väittää sopineensa toisen ajan, mutta häviää 15-1. Hänen on kovin vaikeata ymmärtää tai myöntää, että olisi voinut ilmoittaa väärän ajan, mutta sattuuhan sitä. No ei siitä sen kummempaa, kävelemme laukkujamme raahaten P.le Romalle, jossa odottelemme aikamme kunnes bussi vie meidät lentokentälle.
Anneli huolehtii meidät hyvin lähtöselvitykseen saakka, ja sitten onkin edessä enää kotimatka. Hyvästi Venetsia, joko tämä 32. kerta on minulle viimeinen, mene ja tiedä, sanotaan nyt varmuuden vuoksi vielä näkemiinkin. Rauni on joka tapauk-sessa menossa sinne marraskuussa jonkin tarjouksen ilmaismatkana.

 *     *     * 21.9.2009 PT