Share |

 

POSTITAIDE, MAIL ART

 

postitaide.jpg  

Postitaidetta on mikä tahansa taideteos, joka lähetetään postissa taiteilijalta toiselle. Itse tehdyt postikortit, kollaasit, maalaukset, tietokoneprintit, piirrokset, mitä vain tämänlaatuista. Se on postitaidetta, kun se kulkee postin kautta, kun kortissa tai kuoressa on postimerkki ja leima.

Postitaiteen kirjoittamattomiin sääntöihin kuuluu vastata saatuun postin. Kun järjestää saaduista postitaidetöistä näyttelyn, asiaan kuuluu laatia dokumentti tapahtuneesta osanottajatietoineen. Näin nimet ja osoitteet leviävät kuin renkaat vedessä. Tällainen dokumentti voi olla moniste, hieno painotyö, e-mail-lista tai cd. Nykyisin osaan kutsuista voi vastata myös internetissä.

 

Mail art ei ole kaupallista taidetta, sen voi sanoa olevan taiteilijoitten lahjoja toisilleen. Saaja voi säilyttää saamansa työn, arkistoida sen, järjestää näyttelyn tai vaikka polttaa sen, mutta myydä sitä ei saa. Myyminen on sallittua vain sellaisissa poikkeustapauksissa, joissa jonkin hyvän asian tukemiseksi järjestetään huutokauppa. Näin esimerkiksi vuonna 2003, kun Paul Tiililä järjesti huutokaupan Pälkäneen rauniokirkon kunnostustöiden hyväksi.

Sanotaan, että postitaidetta on ollut niin kauan kuin on ollut taiteilijoita ja posti on kulkenut. On epäselvää ja kiistanalaista, mistä nykyaikaisen postitaiteen voi sanoa alkaneen, mutta yhdysvaltalaista Ray Johnsonia (1927-1995) pidetään modernin postitaiteen isänä. Erään teorian mukaan postitaidetta vauhditti myös toisen maailmansodan jälkeen alkanut kirjeenvaihto japanilaisten ja muun maailman taiteilijoiden välillä.

Nykyisin valtaosa postitaiteen aktiiveista on Italiasta tai Yhdysvalloista. Varsin paljon alan harrastajia on myös Saksassa, Ranskassa, etelä-Amerikassa ja Japanissa. Pohjoismaalaisten osuus on hämmästyttävän pieni.

Tunnetuimpia suomalaisia mailartisteja ovat olleet Ilkka-Juhani Takalo-Eskola, J.O.Mallander, Arto Kytöhonka ja Kimmo Framelius. Nykynimistä Paul Tiililä on ehkä parhaiten tunnettu maailmalla. Ulkomaalaisista kannattaa mainita professori Shozo Shimamoto Japanista sekä taiteilijat Antonio Sassu, Anna Boschi ja Ruggero Maggi Italiasta sekä Clemente Padin Uruguaysta ja José Roberto Sechi Brasiliasta.

Postitaide oli vahvasti esillä Venetsian Biennaalissa 2003, jolloin se kuului virallisiin oheistapahtumiin otsikon Extra 50 alla. Suomea edustivat Ilkka-Juhani Takalo-Eskola ja Paul Tiililä.

Nykymuotoiseen mail artiin kuuluvat myös performanssit, jonka nimekkäimpiä edustajia lienevät mm. Shimamoton ja Sassun ohella Laura Cristin ja Emilio Morandi Italiasta.
Usein järjestetään näyttelyitä, tapaamisia ja tapahtumia, joiden ohjelmassa on
perinteisen postitaiteen ohella performansseja, musiikkiesityksiä, kulkueita ja jopa mielenosoituksia, kuten tapahtui kesäkuussa 2007 kun G8-maat pitivät kokouksensa Saksassa.

Osallistuminen postitaiteeseen ei ole mitenkään rajattu vain taiteilijoiden oikeudeksi, vaan kuka tahansa, jota asia kiinnostaa, voi ryhtyä mailartistiksi.
Joukossa on ammattilaisten lisäksi mm. opettajia, lääkäreitä, tutkijoita jne.

Niin tai näin, postitaide on mukava harrastus, joka tosin vaatii hiukan aikaa ja rahaakin, jos kontaktiverkko on laaja. Paul Tiililän osoitelistalla on yli 1000 nimeä joka puolelta maailmaa ja hän on töillään osallistunut yli 800 tapahtumaan. Monet taiteilijat ystävystyvät keskenään ja tapailevat toisiaan.

Postitaiteen "virallinen" kieli on englanti, mutta varsinkin italialaiset ja ranskalaiset ovat iloisia omalla kielellään tapahtuvista kontakteista.

varikollaasi_2010.jpg