Share |

Viipuri II

VIIPURI SYKSYLLÄ 2010
 

viipuri.jpg  

Edellisen matkakertomuksen alussa mainitsin myttyyn menneestä tapaamis-yrityksestä viipurilaisen taiteilijan kanssa suomalais-venäläisen kulttuuri-foorumin yhteydessä. Taiteilija Vladimir Tikhomirov, Viipurin taideseuran puheenjohtaja, otti kuitenkin Kiinan –matkani jälkeen yhteyttä ja sovimme tapaavamme Viipurissa loppukuussa.

Torstai 28.10

Heti aamulla 8.30 parturi. Sen jälkeen hain Sydän Hämeen matkatoimistosta eli SHToursista Viipurin matkan liput. Junalipuissa ongelma, sillä paluujuna on myöhempi mitä piti olla. Hanna H. yrittää saada sen vielä vaihdetuksi. Ja saikin.

Hiukan pakkaamista, aika vähäisin varustein liikkeelle, vain välttämättömin. Rauni saattoi 14.35 pikavuorolle Lahteen. Asetun Scandic-hotelliin aivan aseman vieressä. Käyn syömässä Serrano-kinkkua ja pasta bolognesen. Sitten nukkumaan.

Perjantai 29.10.

Oikein hyvin  nukutun yön jälkeen varhainen aamiainen. Sibelius-niminen pikajuna lähtee 8.25, saan olla yksin I lk:n vaunuosastossa. Vähän lueskelen. Mitä lähemmäksi rajaa tulemme, sitä tiheämpiä metsät. Juuri kun ajattelen, että täällä on varmaan hyviä metsästysmaita, näen kaksi koppeloa.

Viipurin asemalla on remontti, hyvä kun osaan ulos. On pilvinen poutasää. Hotelli Druzhbaan on lyhyt kävelymatka. Tuskin olen päässyt huoneeseeni ja aukaissut laukkuni, kun ovelle koputetaan ja ystäväni Mikhail Kostolomov astuu sisään, on tullut vastaan, kertoo, ettei hotellin vettä pidä juoda ja käy ostamassa suuren vesipullon

Lähdemme hänen Skodallaan liikkeelle. Ensin sen Vladimirin luo, joka minun piti siis tavata kulttuurifoorumissa, mutta joka ilmeisesti oli juonut liikaa vodkaa edellisenä iltana eikä saapunut neuvotteluun. No, nyt mies oli pirteänä pienessä Linnankadulla sijaitsevassa taidekauppa-kehystämössään. Juttelimme kaikenlaista aiheeseen liittyvää ja lähdimme kävellen Viipurin linnaan. Mukana seurasi Vladin ystävä, mies joka omistaa pienen kirjapainon ja kustantaa paikallista lehteä.

Linnan pihalla meidät ottaa vastaan naispuolinen varajohtaja, pahoittelee kun johtaja on joutunut lähtemään Pietariin kokoukseen. Menemme ensin rakennukseen, jonka toisessa kerroksessa on Viipurin taideseuran taiteilijoitten syysnäyttely. Suhteellisen avara tila, mutta melko matala ja huonosti luonnonvaloa. Voisi kuitenkin tulla kysymykseen.

Aluksi on pieni epäselvyys siitä, mikä näyttely. Mikhail oli selittänyt asian niin, että kyseessä on minun yksityisnäyttelyni, kun taas Vladi oli ymmärtänyt asian oikein eli EKY:n näyttely. Asiat yhdistettiin sujuvasti.

Sitten nousemme museon puolelle ja sieltä löytyy paremmat tilat. Isot ikkunat antavat hyvin valoa. On myös pienempi huone, jota tarjoavat minulle yksityis-näyttelyyn. Juttelemme varajohtajan kanssa. Hän tarjoaa ensin näyttelyajaksi kahta kuukautta syksyllä, syys-lokakuu. Kun vähän epäilen, onko lokakuussa enää kävijöitä, muuttaa ajan elo-syyskuuksi. Se kyllä voisi käydä. Rouva ilmoittaa pitävänsä suomalaisista ja järjestää mielellään tilat näyttelylle. Ja on aivan innoissaan minut näytteeksi tuomastani abstraktista työstä: tällaisia ei meillä ole nähty, tulkaa ehdottomasti!

Myöhemmin, kun olemme jo muualla, hän soittaa Mikhailille ja sanoo varanneensa meille ajan 20.6. – 20.8.2011. Mainiota!

Sitten kunnostettuun, vasta avattuun Taidemuseoon. Se on Pantsarlahden rannalla vanhan bastionin päällä korkealla kukkulalla ja sitä onkin sanottu Viipurin Akropoliksi. Se on nyt avattu Eremitaasin virallisena sivupisteenä. Kapuamme portaat, täälläkin tapaamme varajohtajan samasta syystä kuin linnassakin. Nyt esillä on Katariina Suuren ajan näyttely, todella upeita töitä, kauniita posliineja jne. Tänne ei oikeastaan ole toivoa saada näyttelyä. Saan kuitenkin Katariina Suuren ajan taidetta käsittelevän hienon kuvateoksen lahjaksi.

Seuraavaksi Aallon kirjastoon. Voi surku näitä tiloja tai siis koko kirjaston rapistunutta tilaa! Kyllähän joitakin sisätiloja on kunnostettu ja otettu käyttöön, mutta on myös tiloja, joita katselle hyvä ettei tule itku silmään kun rappaukset varisevat seiniltä ja puuosat mätänevät.

Mutta alakerrassa on yksi suuri valoisa huone, jossa voisi ja saisi järjestää näyttelyn. Seinille ei kuitenkaan saa ripustaa mitään – kas täälläkin on museovirasto! – mutta seinäkkeitä kuulemma voivat hankkia. Täsmentämätön tarjous oli: noin 200-300 euroa, sisältää puffetin ja julisteen.

Tavallaan tämä olisi linnaa parempi paikka noin maantieteellisesti, ihan keskellä kaupunkia. Mutta katsotaan nyt lopulliset tarjoukset ja ehdot. Näitten ihmisten kanssa on ollut vähän vaikea keskustella, kun puhuvat venäjää keskenään ja osin kaikki yhtä aikaa ja suomennokset tulevat hiukan erilaisina ”Mikolta” ja Vladilta.

Lopuksi vielä Viipuri-keskukseen Victoria-hotellin neljänteen kerrokseen. Täällä on sentään johtaja paikalla ja suomea osaava Tatjana. He ovat iloisia siitä, jos tulemme pitämään näyttelyä, eivät voi taloudellisesti tukea, mutta lupaavat ainakin edullisen bussimatkan Helsinki – Viipuri – Helsinki ja kulttuuri-kierroksen kaupungissa. Varoittelevat kovasti, että päätökset on tehtävä ajoissa, sillä esim. tässä hotellissa on enää 13 vuodepaikkaa jäljellä näyttelymme avajaisten ajaksi. Suosittelevat Saimaan Matkoja matkanjärjestäjäksi ja Galina Proninia Helsingin Viipuri-keskuksesta.

Hyvän kierroksen päätteeksi Mikhail tuo minut vielä hotelliin.

Kännykkä oikutteli ja pimeni kokonaan! Nämä nykyajan vehkeet! Menen iltapalalle baariin, syön kinkkuleivän, juon oluen. Kysyn eräältä suomalaismieheltä, voisiko hän lähettää vaimolleni tekstiviestin, ettei kännykkäni toimi ja että kaikki on OK. Viesti lähtee. Ja minä nukkumaan kymmeneltä.

Lauantai 30.10.

Hyvin runsas aamiainen ja heti seitsemältä sali melkein täynnä. Koko päivän jatkuvassa tihkusateessa teen pitkän päiväkävelyn. Asemalta Maununkadulle, kurkistan vanhan kotimme takapihalle, kuljen entisen koulutieni Mäntysen Hirvi-patsaan ja Aallon kirjaston ohi koululle saakka. Näkyy olevan jonakin virastona. Sitten entisen maaherran talon ohi – olin siellä joskus aika pienenä maaherran tyttären luona päivähoidossa – Linnankadulle. Etsiskelin Lyydi-mumimme ikkunoita ja ehkä löysinkin kyseisen talon. Rantaa pitkin torille ja lounaalle Pyöreään torniin.

Olen vähän ajoissa ja menen baariin oluelle. Siellä on yksi nuori mies, joka pyytää päästä pöytääni. Pietarilainen, osaa hiukan englantia, on toista kertaa Viipurissa ja ylistää sitä kovasti: ei meillä ole Venäjällä toista tällaista, tämä on ihan kuin Puolan, Latvian, Liettuan hansakaupungit. Kommunisteja hän vihaa kovasti ja ylistää Putinia. Hän naputtelee pyynnöstäni Raunille taas yhden viestin.

Pääsen lounaalleni. Ensin erinomainen bortsh-keitto (suomeksi kai nykyisin borssi?) ja sen kanssa tilkka pehmeää Platinium standard –vodkaa. Pääruokana tavanomainen porsaanleike paistettujen perunoitten kera, päälle kupponen kahvia ja armenialaista konjakkia.

Kävelen Salakkalahden kiertäen hotelliin. Otan pitkän siestan. Rauni soittaa ja kuulee, ettei ole muuta hätää kuin sammunut kännykkä. Käyn baarissa leivos-kahvilla; täytyy sanoa, että leivonnaiset ovat täällä oikein hyviä.

Loppuillan katselen Suomen TV2´ta joka näkyy täällä hyvin. Kahden keikan jälkeen menen nukkumaan. 

Sunnuntai 31.10.

Kuudelta suihkuun. Aamiainen ja pakkaaminen. Menen asemalle hyvissä ajoin. Nyt joudun 2. luokkaan kun ensimmäinen oli loppuunmyyty. Täynnä on tämäkin. Kaikki rajanylitysmuodollisuudet ovat liikkuvassa junassa helppoja, vain yhtä nuorta naista pyydetään avaamaan laukkunsa.

Lahdessa 11.27 ja Rauni asemalla vastassa. Kotona olemme yhden jälkeen. Sekä Aamulehdessä että Nykypäivässä oli ollut kirjoitukseni hyvinvoinnista ja perusturvasta. Vaatteitten tuuletuksen yms. jälkeen suurin osa ajasta meni sähköpostien selvittelyyn, lisäselvityspyyntöihin Mikhailille ja Vladimirille jne. Illalla katsoimme yhdessä sitä tanssii tähtien kanssa –ohjelmaa. Eräällä naisella, en muista nimeä, oli sellainen mielipide, että tosi feministinaiset ovat korkeasti koulutettuja ja älykkäitä eivätkä katso ala-arvoisia viihde-ohjelmia. Niiden osalta olen ihan samaa mieltä näiden ”femakko-älykköjen” kanssa.

*   *   *

EKY:llä on siis mahdollisuus näyttelyyn Viipurissa. Jatkokeskusteluissa sitten selviää, linna vaiko kirjasto.

Ekyläiset, älkää vielä innostuko, odottakaa virallista tietoa näyttelystä, osallistumisesta, kustannuksista yms. Lähes kaikki on vielä avoinna. Nyt olisi hyötyä venäjän osaamisesta, mutta onko sitä taitoa kenelläkään jäsenellä?

3.11.2010 Paul